For once I get the feeling that I'm right where I belong. Why am I the one always packing up my stuff? Sydney!

Matka alkaa olla loppu suoralla! Enää 3 päivää Ausseissa oloa, ihan järkyttävää. No kuitenkin viime päivät oon majaillu Sydneyssä, kun viimein pääsin sinne. Mun lippuvarauksen kanssa oli joku ongelma, eikä mulle ollukkaan paikkaa täpötäydessä junassa, joten menin takasin Melbourneen, panikoin, menin mun sedän luokse kriiseilemään ja sitten lähin seuraavana aamuna toisella junalla Sydneyyn.. Ei siinä muuten mitään, mutta se ei kuulunu siihen mun juna passiin, ja jouduin maksaan siitä 90$ ylimäärästä.. Murrr..

Pääsin kuitenkin Sydneyyn ja löysin aivan mahtavan majotuksenkin. Mun hostelli oli 5min kävelymatkan päässä keskustasta ja se oli kahden ihanan puiston, Hyde Parkin ja Domestic Parkin lähellä, joten oli mukava lähtee heti aamusta kävelemään, kun aurinko paisto ja puistot oli kauneimmillaan.

Matkustin yö junalla, joten keskiviikkona olin jo 7:00 Sydneyssä, hostelli oli onneks tosi helppo löytää, joten heitin tavarani sinne, ja koska sisään kirjautuminen tapahtu vasta klo 13, ettin lähimmän kahvilan ja menin sinne nuokkumaan. En tosiaan ollu nukkunu kun 2h ja en ollu päässy suihkuun, niin istuin vaan ja ootin että pääsen kirjautuun sisälle. No tottakai kun kello läheni 13, ja lähin kävelemään ilman karttaa ja suuntavaistoo, niin tottakai eksyin ihan totaalisesti ja jotenkin onnistuin löytään kaikkee ihan muuta, kuten Harbour Bridgen ja Opera Housen, sekä kadullisen merkkiliikkeitä, jonka jouduin ohittaan silmät kiinni, muuten se olis ollu good bye pankkitili.. No sitten kun viimein pääsin huoneeseeni, suihkuun ja päiväunille, niin kello olikin jo 17, joten loppuillan pelattiin monopolia käytävässä mun huonekavereiden kanssa.

Sitten torstaina menin Darling Harbouriin, koska tavallaan eksyin taas, kun luulin olevani ihan toisessa satamassa. No ei siinä mitään, menin tsekkaamaan Hard Rock Cafe Sydneyn! Ja mun oli ihan pakko ostaa Electric Iced Tea, koska siinä sai ton tuopin kotiinsa, ei tarttenu ostaa 40$ t-paitaa. Ja koska onnistuin taas lusmuamaan koko aamupäivän, niin kello olikin taas 18 kun palasin takasin hostellille.

Perjantaina mulle iski järkyttävä migreeni, just kun mulla oli suunnitelmissa käydä Bondi Beachilla ja ottamassa kuvia Opera Housesta, joten kun viimein pääsin ylös sängystä, kello oli 17 ja oli pimeetä. No menin silti Bondille, koska oli mun viimenen päivä mutta en saanu minkäänlaisia kuvia sieltä, joten se kieltämättä vähän harmitti. Nooo ainakin voin sanoo että oon käyny siellä..

Tänään mun lento lähti Gold Coastille onneks vasta 12.10, joten ehdin vielä käymään näköala paikalla, joka oli 15min kävelymatkan päässä hostellilta. Onneks mun huoneessa oli semmonen Uusi Seelantilainen, joka oli asunu Sydneyssä jonkun aikaa, niin se osas neuvoa mulle sen paikan, enhän mää olis itte sitä löytäny ikinä..

Nyt sitten vietän vikat päivät Gold Coastilla ja käyn varmaan vihdosta viimein Movie Worldissa, jonne mulla on ollu lippu sen 5kk. Muuta tässä ei oikeen enää kerkee tekemäänkään, mutta toisaalta ihan hyvä vaan chillailla välillä, kun on tullu mentyä tukka putkella viimenen kuukausi. Ainakin. Ja nyt kun mää sain mun kannettavan takasin (!!<3) niin laittelen noihin aikasempiinkin postauksiin kuvia, käykää tsekkaamassa!

Huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa. Onnen kyyneleet, takin kaulukseen, kuin tähti taivaalle putoaa

Huippu viikonloppu Adelaidessa takana! Kaikki otti mut ihan innoissaan vastaan ja oli ihan, että hyvä kun tulit täällä on ollu tylsää ilman sua! Ja mää olin taas ihan otettu ku kun mua oli kaivattu. Söpöö.. Mun huoneessa tosiaan oli ekana yönä kolme Italialaista ja sit semmonen pelottava tatuoitu mies, tai et ei se silleen mitään sanonu tai tehny, mutta se oli pelottavan näkönen ja siks me aina hiiviskeltiin sielä huoneessa ettei se herää. Onneks se sitten muutti seuraavana aamuna sieltä pois, ei varmaan kestäny meidän hysteeristä hihitystä 2 aikaan yöllä....

No, perjantain siis hengailin mun Italialaisten kavereitten kanssa, käytiin casinolla ja tein clubikortin jolla saan ilmasta kahvia! Oli hauska kun en ollu suunnitellu olevani niiden kanssa illalla ja sit vaan sanoin et olin ajatellu meneväni casinolle kattoon et jos se mun dragqueen kaveri olis siellä, niin ne oli ihan innoissaan, et voiks nekin tulla ja sitten oltiin se ilta porukassa. Ei nähty mun kaveria, ja ne casinon työntekijät pyöritteli silmiään, et ne ei oo ikinä kuullukkaan koko tyypistä, että en sit tiiä mitä hevosen kakkaa se on taas puhunu.

Lauantaina sitten meidän huoneeseen tuli neljäs Italialainen, jonka olin kanssa nähny viime viikonloppuna ja se ilmotti heti alkuun, että toi on muuten mun sänky missä sää nukut nytte, että ens yönä sää nukut lattialla. Ja tätä piruiluahan sitten jatku koko päivän puolin ja toisin, kunnes sitten pojat lähti kattoon moto GP:tä ja feilas mut ihan täysin. No mää vaihdoin liigaa ja hengasin sitten loppuilla Saksalaisten, edellisten huone kavereiden kanssa.

Sunnuntaina sit mun piti mennä halailemaan koalaa, mutta sain sen verran paremman tarjouksen, nimittäin yks niistä saksalaisista kysy et haluanko lähtee sen kanssa kattomaan käärmeitä eläinkauppaan, että jos hyvä säkä käy, niin saadaan pitää niitä sylissä (!!) No joo ei saatu pitää niitä sylissä, mutta kuolasin ikkunaa vasten, niin sekin oli ihan kiva. Illalla telkkarista tuli sitten Ghostbusters, niin enhän mää voinu lähtee mihinkään!

Nyt sitten oon majaillu Melbournessa alkuviikon, kun jätin osan mun khamoista tänne ja sitten tottakai, halusin vielä nähä mun setää ja tätiä, ennenkun lähen Suomeen, joka on 2vk:n päästä!! Apua! Torstaina meen takasin Adelaideen, koska sieltä lähtee juna sitten Sydneyyn. Mulla kävi hyvä tuuri, kun eilen yks Englantilainen, johon tutustuin Perthissä laitto mulle viestiä. Se on tällä hetkellä Sydneyssä ja se lupas ettiä mulle jonku halvan hostellin ja sit hengailee mun kanssa siellä. Jipii!

What the hell am I doing here? I don't belong here.. Alice Springs & Uluru!

Nyt on sitten selvitty hullujen hostellista, seka Alice Springssin tuppukylasta, seka viimenen kuukausi taalla pyorahti kayntiin. Tai viimenen kolme viikkoo.. Viimenen kuukausi on kylla kulunu kun siivilla, ihan hullua, etta pitaa alkaa jo laskeen paivia, etta koska viimestaan pitaa palata Cold Coastille, etta ehtii oleen siellakin jonkun aikaa ennenkun menee takasin Suomeen.

Perthista siis tulin Adelaideen, jossa olin ja hengailin viikon, nimenomaan hengailin, en oikeesti tehny yhtaan mitaan. Asuin hullujen hostellissa, "hullujen"sen takia, etta siella oikeesti asuu ihan pimeeta porukkaa, yks puhuu ittekseen, toinen on juoppo, joka roudas poikansa ja poikaystavansa sinne ryyppaamaan paivat pitkat ja sitten on yks ei hullu, mutta se on joku 50v ja asustelee kaikessa rauhassa huoneessaan ja pelaa paivat pitkat, eika siis poistu sielta sangystaan koko paivana mihinkaan. Se kerto mulle ihan innoissaan, et se oli saanu hakattua uusimman Assassin's Creedin lapitte ja nyt silla on viela joku kaks pelia mitka sen pitaa lapasta.. Olin tosi ymmartavaisena, et joo tosi kiva.. Ja sit viime viikonloppuna, kun tulin Italialaisten kanssa takasin hostellille, niin hostellin eessa oli poliisi ja ambulanssi, kun yks Abopariskunta, joka siella asu myoskin oli vahan ottanu yhteen. Muuten se on ihan jees hostelli, tai no semmonen perus oikeen backpacker paikka taas, mutta oon tutustunu siella tosi mukaviin ihmisiin ja sen takia viihdyn siella. Lisaks se on vaan 17$/yo.. Mun huoneessa oli taas melkein pelkastaan Saksalaisia ja yks Belgialainen ja se tietokoneheppu ja sitten kun perjantaina istuttiin iltaa, niin se yks Saksalainen alko puhumaan etta "saa muuten viet ihan alyttomasti tilaa!" Ja sitten se Belgialainen alko komppaan sita ihan innoissaan, etta niin muuten viekki, et sun tavaroita on jokapuolella! Ja kauhee nalkutus siita etta mun kassi on vaarassa paikassa ja oon sotkunen yms. yms. Vaikka ne ite on sotkusia ja siella huoneessa meni kaiken khaman keskella pieni kaytava, jota pitkin mahtu kulkemaan. Maa en oo sotkunen.

Adelaiden Rundle Mallilla

Kuulemma maailman kuulua, ja Australian parasta suklaata..

Sunnuntaina lahin sitten Aliceen junalla, joka kesti 1,5 paivaa menna. Taas koko matka pelkkaa punasta hiekkaa, pusikkoo, hiekkaa, lehmia, kameli, pusikkoo, luuranko.. Mulla onneks oli pari kirjaa ja hakumateriaali (yh..), joten matka meni melkos mukavasti. Perilla oli sitten +35 lamminta ja mina astelin siella naama aurinkoon pain taas maailman onnellisimpana, kun sain vahan varia pintaan!

Alice Springs on aika pieni kaupunki, keskella ei mitaan. Eika siella sen kummemmin ollukkaan mitaan. Ne on keskittyny oikeestaan pelkastaan siihen etta ne kyyraa sielta porukkaa Urululle, ei oikeestaan mitaan nahtavaa, paitsi Aborginaalien taidegalleriat, ne oli mielenkiintosia. Niiden taide on niin erilaista ja niilla on niin omanlainen tyyli maalata, ettei sita voi verrata mihinkaan, lisaks ne eri tyylit ilmeisesti kiertaa siella opetettavana taitona, niin ainakin kasitin, etta sukulaiset opettaa toisiaan maalaamaan silla omalla tyylillaan, joka saattaa olla erilainen, (toisessa tyylissa pisteita, toisessa viivoja, esim.) kun toisessa heimossa. Kauheesti en sitten maanataina missaan kayny, kun oli jo iltapaiva kun paasin kirjautuun hostelliin, joka oli sopo pieni, Alice Springssin pienin hostelli. Siella oli kolme rakennusta pienella pihalla, yhessa respa, jossa ylhaalla huoneita, toisessa huoneita, kylppareita, ja pesuhuone ja kolmanessa keittio, "chatroom", olihuone ja muutama huone. Sisapihalla oli sitten uima-allas, parakki, jossa oli muutama huone ja leikkimokki!! Siis leikkimokki, jonka sait varata ittelles! Se oli jotain niin liikuttavaa, etta melkein pyysin sen ittelleni, mutta paadyin sitten tyytyyn kolmen hengen huoneeseeni, jossa oli vaan yhtena yona muitakin, ja mulla parisanky, tottakai, luksusta.. Mutta tottakai lisatila tuo lisa haasteita ja melkein ekana yona aloin huutamaan, kun nain sellasta unta, etta mun sangyssa on kaarme ja sitten taas kerran kannykan valolla koitin tiirailla, etta onko se myrkkykaarme, etta huudanko apua, vai voinko antaa sen olla mun vieressa.. Onneks en huutanu, ois ollu pikkasen noloo. Lisaks tajusin, etta oikeesti vien aika paljon tilaa, kun keskiviikkona kun herasin niin tajusin etta olin taas ripotellu kaikki khamani ympari huonetta, kun tajusin olevani ainoo siina huoneessa.. Hups.

Tiistaille varasin sitten matkan sinne Ulurulle, joka lahti 6am ja koska mun piti herata 5:00, niin tietaahan sen mita siita taas seuras. Ensinakin meinasin nukahtaa suihkuun, jonka takia mulla meni siella ihan liian kauan, sitten kun esitteessa kaskettiin ottaa mukaan hattu, vesipullo ja aurinkorasvaa, niin mullapa oli 2dl vetta mun pullossa, hiuslakkaa ja viltti. Kylla viltti, koska aamulla oli pirun kylma. Matkaa oli 450km, mutta onneks en ollu nukkunu paljookaan, niin nukuin koko matkan sinne. Mentiin ekaks Olgasille, jossa oli kolme pienempaa vuorta ja tehtiin kavelylenkki sinne vuorten valiin, josta oli mahtavat nakymat. Sitten mentiin Uluru-Kata Tjuta National Parkkiin, jossa sitten kaytiin Aborginaalien kulttuurikeskuksessa, jossa kerrottiin niiden Abojen uskomuksista ja tarinoista siita vuoresta. Sitten kierrettiin sita vuorta ympari ja ne oppaat naytti sitten samalla niita koloja ja kuoppia et mita ne tarkottaa niiden abojen mukaan. Se oli tosi mielenkiintosta ja ne oppaat naureskelikin etta, "niin naatteko sen skorppionin siina seinassa? Ette? No ottakaa tekin vahan LSD:ta, niin kohta nakyy koko perhe!" Sitten mentiin siihen viralliselle auringonlasku nakoalapaikalle ja syotiin BBQ paivallinen, nautittiin lasilliset kuplivaa ja saatiin upeita kuvia. Reissu oli kylla kokemisen arvonen. Ja ei, en kiivenny sinne vuorelle, koska oikeesti, se oli ihan pystysuoraa nousua ja siina meni semmonen heiveroisen nakonen kaide mista pysty pitaan kiinni ja sitten kun ne oppaat kerto tarinoita miehesta, jolta oli tippunu lompakko ja kun se oli yrittany kurottaa sita, niin se oli tippunu ja sit kun se mies loydettiin, niin silla ei ollu sormia, kun se oli yrittany pitaa kiinni vuoren kyljesta. Siina vaiheessa aattelin, etta toi on just jotain sellasta mita mulle vois tapahtua, etta en halua kuolla taalla ja tanaan. Ainakin pidin Abot tyytyvaisena kun niilla oli kyltteja jokapaikassa, etta se on hapasya sen vuoren pyhyydelle jos sinne kiipee. Eiks sitten kannattas ottaa se kiipeemis kaide pois sielta...?

Keskiviikkona sitten pyorin kaupungilla, tapoin aikaa, kavin taidegallerioissa.. Mun oli suunnitelmana menna puistoon lukemaan, mutta kaikki puistoalueet oli taynna joko Aboja perheittain hengailemassa tai sitten sammuneena nurmikolla, niin en sitten menny, kun ei tieda mita kaikkee siina nurmikolla on..

Nyt sitten oon takasin Adelaidessa, hullujen hostellissa, mutta paasin mun Italialaisten kaverien kanssa samaan huoneeseen, joten oon ilonen. Lisaks se huone on ns. paremmalla, entisella motelli puolella, joten mukavat oltavat tiedossa. Aattelin menna Wild Life arkkiin, joka on 30min ajomatkan paassa, jos vaikka paasisin halailemaan koalaa!!!!

Sain viimein kyyrattya itteni Internet kahvilaan, joten kestakaa teksti aalla ja oolla, sain sentaan kuvia laitettua! 

I don'n never wanna leave this town, cause after all, this city never sleeps at night -Perth!!

Ah, Perth! Oon viimein löytäny mun rakkauskaupungin!! Ihana kaupunki, ihania ihmisiä, kauniita rakennuksia.. Jotain niin täydellistä! Oisimpa voinu viipyä siellä kauemmin, varsinkin kun olin lähössä, niin siinä sisäpihalla istu porukkaa ja ne tarjos mulle kakkua aamupalaks, ku yhellä oli synttärit ja sano mulle, että :"et sää voi lähtee, meillä on bileet tänään! Mitä sää muka Adelaidessa teet, ei siellä oo mitään, jää mielummin tänne!" Olin ihan tippa linssissä ja oli vähällä etten perunu mun junalippua siitä paikasta..

Siispä, mun edellisen postauksen jälkeen en oikeestaan jaksanu tehä hirveemmin mitään, kun harhailin lähes koko päivän kaikkien kapaasieni kanssa ja ettin majapaikkaa, jonka sitten lopulta löysin Newcastle Streetiltä, kunnon urbaanista china townista. Ihana syrjäisempi osa kaupunkia, jossa kaikki parhaat menomestat ja ruokapaikat sijaitsi. Paikan nimi oli Ozi Inn ja vaikka se ei ollukkaan mikään viiden tähden hostelli, vaan kunnon vanhanliiton backpacker paikka, niin silti rakstin sitä hostellia! Kaikki ihmiset otti heti mut porukkaan mukaan ja kysy, että lähenkö mää bbq bileisiin ja järkkäili kaikkia vip passeja koko porukalle ja meillä oli ihan sairaan kivaa.

Alkuviikon siis otin ihan päämäräkseni kierrellä ympäri ämpäri kaupunkia ja napsia kuvia, minkä sainkin toteutettua hienosti. Oli tosi mieltäylentävää kävellä keskustassa, kun ihmiset tuli ihan avoimesti sanomaan kohteliaisuuksia, esim. Kun olin lounaalla Murray St Mallilla ja lakkailin kynsiäni siinä samalla, niin huomasin että semmonen vanhempi ukkeli tarkkaili mua. Noo en antanu sen häiritä, vaan jatkoin touhujani ja kun olin valmis ja nousinlähteekseni, niin se ukkeli tokas mulle että: "I really like your nailpolish." Olin tietysti otettu oivasta valinnastani. Noo jatkoin sitten matkaa, niin Planin hyväntekeväisyys kerääjä pysäytti mut ja tokas, että mulla on tosi kiva ja mystinen silmämeikki ja loppujenlopuks kun olin jo menossa hostellille niin mun juoksi kiinni joku heppu, joka kerto mulle, että näytin kivalta ja mielenkiintoselta ihmiseltä, jonka kanssa ois jännä keskustella..! Siis päivän päätteeks en vaan pystyny pyyhkimään hymyä naamaltani vaan olin kun naantalin aurinko. Ihanaa saada noin positiivista kommenttia! Miksei tällästä tapahdu Hämeenkadulla!?

Loppuviikosta eli torstaina tajusin laiskotellessani puistossa, että mullahan loppuu kohta päivät, enkä oo tehny vielä mitään, mitä olin suunnitellu tekeväni! Pienoisen panikoinnin jälkeen sain kun sainkin pääni kasaan ja päätin perjantaina mennä Perth Zoohon. Tyypilliseen tapaani olin siellä vasta iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Toisaalta vaikka siinä ei kauheesti ollu aikaa tehdä ylimääräsiä kierroksia, (varsinkin kun en ois halunnu poistua käärmetalosta, vaan viedä kaikki ne käärmeet salaa mukanani kotiin) niin silti oli mahtavaa, kun kaikki lapsiperheet oli lähteny, niin sain mennä siellä lähes yksikseni. Lisäks lähempänä sulkemisaikaa, tuli ruokinta aika, joten eläimet oli virkeitä. Oli kyllä mahtava päivä, näin kaikkia eläimiä, mitä en oo ennen nähny, kuten Tasmanian tuholaisen, Koalan(!!), suurikokosimman pyhthon lajin, krokotiilin ym. Sitten kun palailin hostellille päin, niin tottakai, perjantai fiilis oli vallannu kaupungin ja Murray St Mall oli muutettu isoks ruokatoriks, jossa oli kojuja eri maiden edustajilta, orkestereja, katuesiintyjiä ja paljon porukkaa. Oikee fiiliksen nostattaja!

Lauantaina menin sitten junalla Fremantleen, joka on vanha kalastus satama ja entinen hippikaupunki. Se oli nätti kaupunki, kaikki ne rakennukset oli tosi kauniita ja se satama oli hellyyttävä vanhoineen aluksineen ja kuluneine ravintoloineen. Se vaan, että taas, menin sinne vasta iltapäivästä, joten en jaksanu kauheen kauaa siellä pyöriä, varsinkin kun illalla oli krikettipeli Perthissä, niin kaikki junat oli täynnä katsojia.. No vietettiin sitten mun vikaa iltaa ja yhen saksalaisen synttäreitä ja oli kyllä mahtava vika ilta.

Mää sain siellä eräänlaisen legendan maineenkin, kun yks yö olin tulossa kerros sängyn yläpedistä alas, ja kun sieltä oli vähän kinkkinen alastulo päätyä pitkin, niin tottakai tipuin sieltä. No aamulla sitten ne mun huonekaverit kysy että tipuinko mää sängystä viimeyönä ja olin että njoo... Niin se likka rupes nauramaan ja sano että ne on koko aamun nauranu mulle ja puhunu siitä, mutta ei viittiny päin naamaa nauraa, kun ei tienny että sattuko muhun. Noo sitten kun hengasin alakerrassa, niin kuulin kun jotku puhu siitä, että kuulikko että se joku tyttö tippu sängystä, niin olin sillee joo bingo täällä, se olin muuten minä ja sitten kun tuli uusia, niin kaikille varmasti tehtiin selväks, että toi on muuten se falling girl, joka tippu sängystä.

Perth on siitä ihana kaupunki, että vaikka se on tosi laajalle levittyny ja suurkaupunki, niin koska se on sen verran syrjäytyny muista suurkaupungeista, niin se on säilyttäny semmosen maalaisjunttimaisuutensa hyvällä tavalla. Ihmiset ei pelkää tulla juttelemaan ja perus aussien no worries meininki oikeen korostu siellä. Sinne kyllä vielä palaan joku päivä!

Adelaide!

Jee, viimein tienpäällä! Lähdin siis junalla menemään Melbournesta Adelaideen jossa vietin 2 päivää ja tänään olis sitten tarkotus lähtee yötämyöten Perthiin. Kaikki on menny muuten tähän mennessä nappiin, paitsi että tottakai, Country Link, eli passien myyjä oli nostanu hintoja sillä välin kun olin Warragulissa tekemässä matkasuunnitelmaa ja sitten ne löi vielä jotku helkkarin bensaverot siihen päälle! Aussit on kyllä mestareita piilokulujen nyhtämisessä.. Passi tuli sitten maksamaan kuluineen sen 570$. Mur.

Kuitenkin kaikesta huolimatta pääsin hyvin lähtemään Adelaideen ja penkit oli yllättävän mukavat istua, sain kokonaan ittelleni kaks leveetä penkkiä, joten sain sitten nukuttuakin kohtalaisesti matkan aikana. Adelaidessa sitten junasta noustessani tajusin, että täällähän on ilta jo pitkällä, kello tuli 18.30 ja mulla ei ollu minkäänlaista käsitystä, missä olis lähin hostelli. Onneks sitten keskustaan oli menossa semmmonen äiti-tytär seurue, niin kävelin niiden kanssa. Ei mulla muuten mitään ongelmaa, mutta yksin liikkuminen kaupungin ulkopuolella, päättömän kanan suuntavaistolla, ei oo kauheen hyvä idea. Löysin onneks hyvän hostellin keskustasta ja pääsin nukkumaan.

Adelaide on ihan nätti kaupunki, hirveesti puistoja joka puolella ja keskusta rakentuu kolmen perättäisen kadun ympärille. En kauheesti jaksanu seikkailla, kun kuitenkin mulla on 5 päivää vielä Adelaidessa oloo, kun ootan junaa Alice Springssin, niin käyskentelin sitten siinä ydinkeskustassa ja kävin katsastamassa Migration Museumin. Se oli tosi mielenkiintonen, siellä oli mm. Aborginalien elintavoista, kulttuurista ja taiteesta, täytettyjä eläimiä Australiasta, Euroopasta ja Afrikasta, ja sit siellä oli koottu taidegalleria taideteoksista, joita tutkijat oli piirtäny käydessään Australiassa ja tutkiessaan Australian luontoa ja eläimiä. Mulla meni melkei  siellä ihmetellessä koko päivä ja illalla sitten tein massiiviset eväät mun 2 pvän junamatkalle. 

Torstaina huone piti luovuttaa jo 9.30, joten kun olin saanu kaikki kapaasini jollain ihmeellä ulos sieltä huoneesta, niin päätin lähtee kävelemään juna asemalle. Mun hieno aikaansaannokseni painaa ihan törkeesti ja kun matkaa oli n. 5km niin päätin että meen istumaan asemalle mielummin kun roudaan khamojani hiki päässä pitkin kaupunkia. Lämpöö kun on 30○c, niin luultavasti kuolisin ennen kun pääsisin illalla lähellekkään junaa. Mulla oli laatuaikaa kepeät 6h ennen kun juna lähtee, mutta olipahan ilmastoitu rakennus jossa ootella!

Junassa matka meni ihan kivasti, oli upeet maisemat, joka puolella punasta hiekkaa ja pusikkoo silmän kantamattomiin. Pysähdyttiin muutaman kerran ensin Cookissa, joka oli kulta ryntäyksen aikana iso kaupunki, mutta sen jälkeen kuoli kasaan ja suljettiin virallisesti -97. Asukasluku oli 4 ja mää menin ensimmäisten joukossa takasin junaan istumman, etten vahingossakaan jäis sinne autiomaahan.. Toinen pysähdyspaikka oli Kalgoorlie, jossa sitten jäin junaan nukkumaan, kun asemakahvilakaan ei enää ollu auki.

Nyt sitten Perthissä, päivä on kaunis, ja mulla on hyvää aikaa tutustua kaupunkiin (istun kahvilassa ja dataan..) ja ettiä joku majapaikka.

Kuvia tää tabletti ei suostu vieläkään lataan nettiin, en sit tiiä onko vika mun laitteessa, vai ohjelmassa, mutta toimi ei jokatapauksessa..

We're the last people standing at the end of the night. We're the greatest pretenders in a cold morning light

Joo on ollu pikkusen väliä viime tekstistä, johtuen siitä että turhauduin kiukustuin ja murjotin n. 2vk, kun en päässykkään töihin. Ei sillä ettenkö osais käsitellä vastaankäymisiä, mutta joo ärsyttihän se.

No päätin sitten kuitenkin lähteä Melbourneen asustelemaan mun toisen sedän luokse ja nyt oo ollu melkein 2vk kattellu Melbournee ja tehny suunnitelmia (joo o, taas..) 

Melbourne on kaupunkina tosi kaunis, sijottu kyllä mun listassa aika korkeelle. (Lontoo edelleen nro.1) Keskustassa oli hehppo kulkee, kun se on tehty silleen ruutukaavalla. Rakennukset oli kauniita ja arkkitehtuuri oli muutenkin tosi upeeta, lisäks rakastuin siihen katukuvaan, kun puita oli teiden varsilla ja se pehmensi sitä katukuvaa huomattavasti. Käytiin myös kuuluisalla Victoria Marketilla, joka on siis suuri tori, josta voi ostaa melkein mitä vaan suht halvalla. Sieltähän mää sitten kannoin kassikaupalla paitoja ja bumerangeja tuliaisiks. No kun kerta halvalla sai!

Maanaintaina meen sitten ostamaan sen junapassin, josta varmaan oon kertonukkin edellisten master planieni ohessa, mutta siis ideahan on, että 450$ lipulla pääsen meneen junalla Adelaidesta pitkin Australiaa rajattomasti. Tein sitten kunnon kalenterin, johon merkkasin ja laskeskelin kaikki aikataulut ylös. Nuijjaahan tässä on se, että jos haluat mennä esim. Perthiin, niin joko lähet sieltä seuraavana päivänä takasin tai sitten ens viikolla. Ei muuten siinä mitään, mutta kun matkoihinkin menee aikaa, niin 6 viikkoo, joka mulla on jäljellä hurahtaa nopeesti. Tän takia mun piti luopua Darwiniin menosta ja jään Alice Springssissä pois ja käyn Urulu vuorella, koska se on pakko nähdä kun kerta tänne asti tultiin! Sitten kun Perth ja Alice Springs on nähty, niin haen loput mun tavaroista Melbournesta, heitän hyvästit ja meen takasin Cold Coastille Sydneyn kautta. Mietintään menee se Tasmania, kun sinne menee laiva yön yli niin siihenkin menee väkisin aikaa (ja rahaa..), että luultavasti jä väliin. Ei haittaa, sillä voin sen ajan sitten olla Sydneyssä ja Cold Coastilla huvipuistoissa! Wuhuu!! 

Tällästä mulle tällähetkellä, jätin mun kannettavan Coastille säilöön, ettei sitä pöllitä, niin yritän parhaani laitella kuvia tällä postimerkin kokosella tabletilla, että jos postaukset on lyhyitä ja ärtyneitä niin johtuu ihan vaan siitä. Siks ei nyt tuu mitään kuviakaan, kun ei tää suodtu laityamaan niitä. Kokeillaan paremmilla yhteyksillä jossain muualla..

In the middle of Middle Earth 2/2

HUOM!! LUKEKAA EKA 1/2 !! 

..Jatkoa edelliseen postaukseen..

Mulla siis ohjelman mukaan piti olla toinen retki keskiviikkona, mutta se opas sano mulle, että se keskiviikon reissu on ihan sama, mutta vaan eri firman järjestämänä. Se ehdotti sitten että se vois soittaa ja perua sen mun puolesta, ellen välttämättä halua tehä samaa retkee toistamiseen, niin sain sitten keskiviikonkin vapaaks. 

Suuntasin sitten keskiviikkona ekaks Cuba Streetille syömään aamiaista. Cuba street on keskellä kaupunkia semmonen pitkä katu, jonka varrella oli lähes kaikki kivat ravintolat ja clubit, joten istuskelin siinä yhen kahvilan terassilla ja söin bagelia samalla kun katusoittajat soitti siinä vieressä. Cuba Streetillä tuntu olevan aina semmonen letkee ja huoleton meininki, ihmiset istuskeli ulkona ja keräänty kuuntelemaan katusoittajia ja tapas ystäviään ja kellään ei tuntunu olevan kiire mihinkään, toisinku sitten niillä pääkaduilla kaikki juoksenteli puvut päällä lounasnyytit ja take away kahvit mukanaan, ihana kiireisen elämän vastakohta.

Kuitenkin, takas aiheeseen. Aamupalalta lähin Wellington Cable Carilla ylös Mount Victorialle, missä ihan siellä ylhäällä päätepysäkillä oli kaunis puutarha. Sinne oli tehty opastettu reitti, joka meni sen puutarhan ympäri ja sitten sieltä olis myös päässy käveleen alas, takasin kaupunkiin, mutta mää tyydyin puutarhaan. Ne mäet oli tosi jyrkkiä ja aina kun meni alaspäin, niin piti mennä myös takasin huipulle, joten sitä väliä en kovin montaa kertaa kiivenny, niin paljoo ei kakkarat kiinnostanu. Loppu iltapäivän sitten istuskelin satamassa semmosessa ihanassa kahvilassa, jonka terassi oli nurmikkoo ja se laskeutu alas sinne satamavesiin asti, siellä sai istuskella säkkituolissa, lueskella ja ottaa aurinkoo huurteisen kanssa. Kyllä kelpas! 

Illalla sitten kun rymistelin taas väsyneenä huoneeseeni, niin siellä yläsängyssä oli taas nukkumassa joku! Olin ihan paniikissa taas että sori kun herätin, niin sieltä sängystä nousi semmonen Intialainen mun ikänen poika, joka alko heti valittaan, kuinka se on matkustuksesta ihan kuoleman väsyny, sillä on koti ikävä ja sen tyttöystävä jätti sen just äsken ja se oli ihan romuna.. No mää sitten ajattelin olla sille kiva ja vein sitä sitten Cuba Streetille, missä käytiin syömässä ja sitten jatkettiin sen hostellin naapuri clubille, Blendiin, jonne kaikki backpackerssit yleensä kokoontu ja vähän paikallisetki. Hengailtiin sitten siellä loppuilta ja sen ilmekkin alko pikkuhiljaa kirkastuun ja se oli kauheen kiitollinen ku olin piristäny sen päivää.. 

Sitten torstaina olin sen verran puhki jo koko alkuviikon kaupoilla ryntäilyn ja miljoonaan kertaan eksymisen takia, että istuskelin satamassa ja luin oikeestaan koko päivän. Ja menin aikasin nukkumaan. 

Perjantaina oli sitten toisen Taru Sormusten Herrasta- retken vuoro. Tarkistin mun varauslapusta, että bussi sinne lähtee 10.00, joten menin bussipysäkille hyvissä ajoin ootteleen. Siihen alko sitten ilmaantuun muitakin ihmisiä ja kun kysyin niiltä että onks nekin menossa sille samalle retkelle, niin ne sano että joo se bussi tulee 10.10 ja niin tulikin. Noo puolessa välissä matkaa se opas tulee sanoon mulle, että niin sää oot muuten väärällä retkellä, että ihmeteltiinki miks sua ei oo listalla.. No ei siinä mitään, ne vei mua siellä kun omaansa, ja 2 tunnin retki muuttukin 6 tunnin retkeks. Se oli kyllä hieno, suosittelen, että jos joskus meette Uuteen Seelantiin, niin ottakaa se koko päivän retki, siinä oli paljon enemmän niitä kohtauksia ja ne näytti ne bussissa tv:stä, joten oli helppo seurata mukana, lisäks mentiin studioiden ohi, jossa kuvattiin Hobitti ja sitten mentiin matkamuisto myymälään, jossa ne näytti semmosen lyhyt elokuvan, siitä miten ne maskeeraa kaikkia hobittien jalkoja yms. ja miten ne rakentaa ne lavasteet käsin ja fiksaa loppuun tietokoneella. Se oli tosi mielenkiintonen. 

Hobitin jalat!

Koko reissu oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, ja Wellington on upee kaupunki. Ens kerralla oon kyllä pidemmän aikaa ja vuokraan auton, että pääsee vähän tutustumaan kumpaankin saareen. 

Nyt sitten maanantaina selviää, että lähenkö poimiin omenoita, vai lähenkö junailemaan. Siihen asti.. LEPOO!