I know this world feels like an empty stage, I wouldn't change a thing, so glad you're back again

Oon ihan sekasin kalenterissa ja tajusin perjantaina, että eihän tänä viikonloppuna oo koikeen mitään menookaan missään, koska maanantaina on vuoden vaihde. No eipä siinä mitään, sillä vietin laatuaikaa rakkaan ystäväni Rusinan kanssa, joka muutti syksyllä opiskelemaan ja sen takia ei olla pitkään aikaan oikeen keretty hengaamaan kahestaan.. Päätettiin korvata asiat ja pidettiin kunnon vanhanliiton PYJAMABILEET!! Tein Rusinaiselleni avocadopastaa, joka oli ihan taivaallista! 

Illalla käytiin sitten Oriveden villissä yössä, joka osottautui.. Noh.. Vähemmän villiks. Noo toivotaan että vuodenvaihde on sitäkin parempi! Siitä lähteekin sitten lähtölaskenta ja armoton joulukilojen karistus 22. päivään asti.

It's not the end of the world now darling, but I can see it from here

Ajattelin skipata kaikki joulutekemiset sillä perusteella, että maailmanloppu tulee ennen joulua ja sitten kaikki olis turhaa, mutta koska mun takapihalle ei ainakaan osunu tulipalloo, niin päätin sitten tänään leipoo pipareita. Harmi vaan että käämit kärys leipomiseen toisen pellilisen jälkeen ja yllätys yllätys, keksin parempaa tekemistä, kuten meditoimista kissani kaapon kanssa. Oli meinaan antoisat mietiskelyt, paljon hauskempaa kun joku pipareiden väsääminen, varsinki ku tein ite sen taikinan, niin niistä pipareista tuli jotenki oudon värisiä ja ne ei oikeen maistunu miltään.. Voi johtua tietenkin siitä, että en kauheesti keskittyny siihen taikinan väsäämiseen, ku oli kiire maailmanlopun bileisiin..

Onneks tää kaikki joulu sähläys on kohta ohitte ja uus vuosi starttaa käyntiin, vaikka normaalisti oon jouluihminen henkeen ja vereen, niin tänä vuonna ei vaan nappaa, ei sitte millään.. En oo ees paketoinu mitää lahjoja, joka on aika huolestuttavaa tällähetkellä.. Lisäks en voi vetää mitää hirveetä joulusuklaa mättöö tänä vuonna, ku pitäs kehata olla rannalla sit bikineissä. Joo on mullaki ongelmat. Ei ku oikeesti on kiva että voi joskus ollla näin pinnallisista asioista huolissaan. Ehkä mää tsemppaan huomenna ja leivon kaiken valmiiks ja paketoinki vielä, tai sitte teen kaiken taas aattoyönä paniikissa vasemmalla kädellä valmiiks, joka on hyvin mun tapasta...

welcome to mystery

Tervetuloa sometimes you have to go far to find your happines -blogin lukijaksi. Tän blogin perus tarkoitus on siis toimia mun matkapäiväkirjana. Lähtö on tammikuussa, mutta koska bloggailu on ihan uus aluevaltaus mulle, niin päätin alkaa harjottelemaan jo hyvissä ajoin.

Austraaliaan lähtö on ollu suuri haave jo pikku tytöstä lähtien ja elämän heittäessä pahimmat haasteet naaman eteen kerralla päätin, että nyt on oikee hetki lähteä tästä pimeestä ja liian lumisesta Suomesta lätkimään. Lähden lentoon yksin, Helsingistä Singaporen kautta Brisbaneen ja sieltä sitten Gold Coastille, jossa puoli sukua on vastaan ottamassa, eli ihan yksin ei onneks tarvi olla. Siellä ollessani ajattelin ettiä jonkun kivan työpaikan, että saisin vähän taskurahaa ja olis sitten rahaa kierrellä Australiaa ja käydä ainakin Uudessa seelannissa.
Matkan tarkotus on tosiaan nähdä maailmaa, saada joku tolkku tähän elämään ja keksiä joku mielenkiintonen tavote tulevaisuudelle, joka on tällä hetkellä aika auki.

Nyt ennen matkaa, postailen viime hetken panikointeja, fiilistelen uutta vuotta, josta tulee niin paljon parempi kun mitä tää vuosi on ollu. Sen oon päättänyt ja niinkun otsikkokin sanoo, aijjon löytää onneni uudelleen, vaikka se vaatiskin toiselle puolelle maapalloa menemistä.