In the middle of Middle Earth 2/2

HUOM!! LUKEKAA EKA 1/2 !! 

..Jatkoa edelliseen postaukseen..

Mulla siis ohjelman mukaan piti olla toinen retki keskiviikkona, mutta se opas sano mulle, että se keskiviikon reissu on ihan sama, mutta vaan eri firman järjestämänä. Se ehdotti sitten että se vois soittaa ja perua sen mun puolesta, ellen välttämättä halua tehä samaa retkee toistamiseen, niin sain sitten keskiviikonkin vapaaks. 

Suuntasin sitten keskiviikkona ekaks Cuba Streetille syömään aamiaista. Cuba street on keskellä kaupunkia semmonen pitkä katu, jonka varrella oli lähes kaikki kivat ravintolat ja clubit, joten istuskelin siinä yhen kahvilan terassilla ja söin bagelia samalla kun katusoittajat soitti siinä vieressä. Cuba Streetillä tuntu olevan aina semmonen letkee ja huoleton meininki, ihmiset istuskeli ulkona ja keräänty kuuntelemaan katusoittajia ja tapas ystäviään ja kellään ei tuntunu olevan kiire mihinkään, toisinku sitten niillä pääkaduilla kaikki juoksenteli puvut päällä lounasnyytit ja take away kahvit mukanaan, ihana kiireisen elämän vastakohta.

Kuitenkin, takas aiheeseen. Aamupalalta lähin Wellington Cable Carilla ylös Mount Victorialle, missä ihan siellä ylhäällä päätepysäkillä oli kaunis puutarha. Sinne oli tehty opastettu reitti, joka meni sen puutarhan ympäri ja sitten sieltä olis myös päässy käveleen alas, takasin kaupunkiin, mutta mää tyydyin puutarhaan. Ne mäet oli tosi jyrkkiä ja aina kun meni alaspäin, niin piti mennä myös takasin huipulle, joten sitä väliä en kovin montaa kertaa kiivenny, niin paljoo ei kakkarat kiinnostanu. Loppu iltapäivän sitten istuskelin satamassa semmosessa ihanassa kahvilassa, jonka terassi oli nurmikkoo ja se laskeutu alas sinne satamavesiin asti, siellä sai istuskella säkkituolissa, lueskella ja ottaa aurinkoo huurteisen kanssa. Kyllä kelpas! 

Illalla sitten kun rymistelin taas väsyneenä huoneeseeni, niin siellä yläsängyssä oli taas nukkumassa joku! Olin ihan paniikissa taas että sori kun herätin, niin sieltä sängystä nousi semmonen Intialainen mun ikänen poika, joka alko heti valittaan, kuinka se on matkustuksesta ihan kuoleman väsyny, sillä on koti ikävä ja sen tyttöystävä jätti sen just äsken ja se oli ihan romuna.. No mää sitten ajattelin olla sille kiva ja vein sitä sitten Cuba Streetille, missä käytiin syömässä ja sitten jatkettiin sen hostellin naapuri clubille, Blendiin, jonne kaikki backpackerssit yleensä kokoontu ja vähän paikallisetki. Hengailtiin sitten siellä loppuilta ja sen ilmekkin alko pikkuhiljaa kirkastuun ja se oli kauheen kiitollinen ku olin piristäny sen päivää.. 

Sitten torstaina olin sen verran puhki jo koko alkuviikon kaupoilla ryntäilyn ja miljoonaan kertaan eksymisen takia, että istuskelin satamassa ja luin oikeestaan koko päivän. Ja menin aikasin nukkumaan. 

Perjantaina oli sitten toisen Taru Sormusten Herrasta- retken vuoro. Tarkistin mun varauslapusta, että bussi sinne lähtee 10.00, joten menin bussipysäkille hyvissä ajoin ootteleen. Siihen alko sitten ilmaantuun muitakin ihmisiä ja kun kysyin niiltä että onks nekin menossa sille samalle retkelle, niin ne sano että joo se bussi tulee 10.10 ja niin tulikin. Noo puolessa välissä matkaa se opas tulee sanoon mulle, että niin sää oot muuten väärällä retkellä, että ihmeteltiinki miks sua ei oo listalla.. No ei siinä mitään, ne vei mua siellä kun omaansa, ja 2 tunnin retki muuttukin 6 tunnin retkeks. Se oli kyllä hieno, suosittelen, että jos joskus meette Uuteen Seelantiin, niin ottakaa se koko päivän retki, siinä oli paljon enemmän niitä kohtauksia ja ne näytti ne bussissa tv:stä, joten oli helppo seurata mukana, lisäks mentiin studioiden ohi, jossa kuvattiin Hobitti ja sitten mentiin matkamuisto myymälään, jossa ne näytti semmosen lyhyt elokuvan, siitä miten ne maskeeraa kaikkia hobittien jalkoja yms. ja miten ne rakentaa ne lavasteet käsin ja fiksaa loppuun tietokoneella. Se oli tosi mielenkiintonen. 

Hobitin jalat!

Koko reissu oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, ja Wellington on upee kaupunki. Ens kerralla oon kyllä pidemmän aikaa ja vuokraan auton, että pääsee vähän tutustumaan kumpaankin saareen. 

Nyt sitten maanantaina selviää, että lähenkö poimiin omenoita, vai lähenkö junailemaan. Siihen asti.. LEPOO!

In the middle of Middle Earth 1/2

Nyt on Uusi Seelanti takana ja täytyy kyllä sanoo, että oli ihan törkeen hyvä reissu! Koska postauksesta tulee luultavasti kaikkien näiden kuvien takia ihan liian pitkä niin jaan tän kahteen osaan.

Elikkäs matkustin maanantaina Wellingtoniin, joka on tunnettu siitä, että Hobitti- elokuvan maailman ensi-ilta pidettiin siellä ja lentokentän katolla on edelleen iskulause, "In the middle of Middle Earth" lisäks siellä katossa roikkuu jättimäinen klonkku, että varmasti turistit tietää mistä on kyse. Olin perillä 15.15 paikallista aikaa ja joskus 16 jälkeen olin sitten Nomads Capital Backpackers majotuksessani. Olin ihan innoissani, että jes, toivottavasti mun 4 hlön huoneessa on jotain kivoja tyyppejä niin voisin sitten hengailla niiden kanssa, mutta kuinka ollakkaan, koko huone oli yksin mun käytettävissä. No ei siinä mitään, mää otin huoneen ainoon parisängyn ja levitteloin kaikki khamani kotosasti pitkin huonetta. Tyypilliseen tapaani.. Ilta tuli nopeesti, kun ettin n. 3h jonkinlaista kauppaa, josta olisin saanu shamppoota ja karkkia, mutta koko kaupungissa ei ollu supermarkettia! Tai ainakaan en löytäny koko aikana! No oli pakko sitten väsyneenä luovuttaa ja mennä kämäselle kiskalle ja maksaa ittensä kipeeks perustarvikkeista. ( Ja karkista) 

Seuraavana päivänä lähin sitten Taru Sormusten Herrasta- kierrokselle, jossa siis bussilla mentiin ympäri Wellingtonia ja käytiin niillä paikoilla, joissa oltiin kuvauksia tehty. Olihan ne muuttunu jonkin verran, kun kuitenkin kuvauksista on aikaa se 13 vuotta, puut oli kasvanu ja sinne ei oltu jätetty oikeestaan mitään merkkejä siitä että mitään oltais kuvattu, koska sillon kun ne kuvaukset alko, kukaan ei ensinäkään tienny että siitä tulis niinkin laaja juttu, ja osaks senkin takia Uuden Seelannin hallitus piti tiukkaa linjaa siinä että paikat jätetään sen näkösiks, kun ne on löydettykkin, jonka takia Helms Deep ja Minas Tirithistä ei oo mitään jälkiä. Kuten esimerkiks, ne hakkas kiveen portaat leffaa varten, mutta nekin piti peittää kuvausten jälkeen, joten kuten kuvasta näkyy, aika paljon joutu paikoin käyttään mielikuvitustansa. Lisäks ne loi maisemia paljon tietokoneella, joten monissa paikoissa oli vaan puu tai tietty kohta joka oli aito ja josta näki että se on ollu elokuvassa. Mutta maisemat oli muutenkin tosi upeet ja koska kierreltiin ympäri Wellingtonia ja mount Victoriaa ja Rivendlin kansallispuistoo, niin näki myös samassa upeeta luontoo, sademetsää ja upeita maisemia.

Helms Deep ja Minas Tirith, tai mitä niistä on jäljellä

The garden of Isengard

I think we should get off the road

Koska se retki kesti vaan pari kolme tuntia, oltiin takasin jo joskun 14 aikaan ja päätin mennä sitten vielä katsastamaan paikallisen Te Papa museon. Siellä oli hienosti kerrottu Uuden Seelannin löytymisestä, paikallisista asukkaista sillon, ja mitenkä Ison Britannian sotimiset ja muut vaikutti Uuteen Seelantiin. Lisäks siellä esiteltiin alkuperäskansojen Maori- kulttuuria ja siellä oli esillä Maorien tekemiä esineitä, koruja, pukuja ja muuta. Se oli tosi mielenkiintonen ja olis ollu kiva perehtyä siihen paremminkin, mutta siihen aikaan iltapäivästä olin väsyny ja nälkänen, joten menin istuskelemaan lounaalle ja sitten kiertelin vähän kaupoissa ja koska iskä valitti mulle huonoista kengistä, niin menin ostaan paremmat. Aivan törkeen hienot pinkillä pantterikuosilla varustetut varrettomat Converset! Sitten kun illalla palasin takasin motelliin, niin siellä mun huoneessa olikin joku nukkumassa. Ei yhtään hävettäny, kun kaikki mun khamat oli levällään siellä huoneessa ja muutenkin mekkaloin mennessäni sinne, kun en osannu yhtään varautua. Se sitten lahjakkaasti kostikin mulle mun rymistelyn, lähtemällä seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan pitäen julmettua rytinää ja pauketta..

Ihana puisto satamassa, jossa nautin lounasta

Let's get out of this town, baby we're on fire!

Jee homma rupee luistaan! Aurinko alko pilkottaan, vaikka vieläkin tulee semmosia sadekuuroja.. Silti, oon saanu väriä pintaan!
Joten tällä viikolla oon katsastellu auringon säteitä ja lukenu auringossa. Lisäks kävin matkatoimistossa varaamassa viikon reissun Uuteen Seelantiin!! Jee oon siellä siis ens viikon. Meinasin heittää pyyhkeen kehään ku eka matkatoimisto jossa kävin nii siellä oli semmonen yrmee ukkeli joka vaan näytti mulle esitettä ja sano että tossa on tommonen 6pvän reissu, että oot päivän täällä, täällä ja täällä ja teet tätä ja tätä. Maksaa 1400$ sitte ku sanoin varovati että haluaisin nähä ne Taru Sormusten Herrasta kuvauspaikat, että niiden takia niinku haluun sinne. Siihen se totes että semmosia valmismatkoja ei oo että sun pitää tehä retki sinne sit ku sulla on noista muista aktiviteeteista vapaata, ja lisää hintaa tulee 250$. Olin sillee että joo toi on ihan liian kallis, et pitää miettii jotain halvempaa vaihtoehtoo, niin se totes, että no voin mää järkätä sulle lennot sinne ja takasin nii saat itte mennä miten lystää! Olin ihan että no sori, mää tästä lähen meneen.. Olin ihan pissed off, kunnes sitten ONNEKS mentiin semmoseen toiseen matkatoimistoon, jossa se matkatoimiston täti, joka oli aivan ihana ja sympaattinen, niin sai järkättyä mulle ihan mahtavan paketin, johon kuulu kolme päivää siellä kuvaus maisemissa, lennot, majotus ja kuljetukset, 975$. En paljoo miettiny, kun se näki hirveesti vaivaa että sai järkättyä mulle tommosen paketin ja sit se oli ihan innoissaan siitä itekki ja tyylii huudettiin ja hypittiin siellä toimistossa ja hehkutettiin kuinka mahtava reissu siitä tulee. Tommosia asiakaspalvelijoita pitäs olla enemmän, tuli kyllä niin hyvä mieli kun sai sen järkättyä.

Se siis ens viikolla. Tällä viikolla kävin tosiaan siellä SeaWorldissa. Yksi. Mun uusi tuttavuus Suomesta oli jo löytäny jonku ukon jonka kanssa kuulemma hengailee loppuajan. Mikäs siinä, ymmärrän kyllä ihan täysin. Ihan hauska päivä mulla oli yksinkin, näin kaikkia ihania eläimiä ja silitin rauskua! Sit sain kauheen kuningasidean, että nappaan ittestäni Paavo Pesusienen (älyvapaa piirroshahmo..) kanssa kuvan, ja koska siellä oli kauppa omistettu kokonaan Paavo khamalle, niin olisin ostanu teemaan sopivat kehykset sille kuvalle ja antanu mun pikkuveljelle Oukkikselle tuliaisiks! No kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes piti ottaa se kuva.. Annoin kameran epäonnekseni jollekkin mummelille, joka ei painanu laukasinta pohjaan, ja niin, tuloksena kuva, ei minusta eikä Paavo Pesusienestä, vaan asfaltista. Toki olisin voinu maksaa 16$ valokuvaajan ottamasta kuvasta, mutta kehityksessä meni vähintään tunti ja mun kyyti tuli ennen sitä. Lisäks mua rasitti niin paljon tää pikku takaisku, että päätin unohtaa koko jutun. No tässä kuitenkin kaikkia muita ONNISTUNEITA kuvia päivältä.

NEMO?! NEMO WHERE ARE YOU??!?!

Rusina,  Tää on rausku.

Lisäks sain tossa pari tuntia sitten soiton sieltä omenafarmilta, että pääsen sinne kuukaudeks töihin! Jipii! Enää ei yhtään kiristele se tosiasia, että jouduin ostaan tänään 60$ hiustenhoito tuotteita, kun ne kaikki päätti loppua samaan aikaan. Ei sillä, pakko myöntää, että oon ihan innoissani kun pääsen kokeileen niitä. (hihih) Tällästä tänään, nyt vaan pakkailemaan ja tyhjään kameran muistia! Varautukaa massiiviseen kuvaryöppyyn, saatte kokee Middle Earthia ihan kyllästymiseen asti!