In the middle of Middle Earth 2/2

HUOM!! LUKEKAA EKA 1/2 !! 

..Jatkoa edelliseen postaukseen..

Mulla siis ohjelman mukaan piti olla toinen retki keskiviikkona, mutta se opas sano mulle, että se keskiviikon reissu on ihan sama, mutta vaan eri firman järjestämänä. Se ehdotti sitten että se vois soittaa ja perua sen mun puolesta, ellen välttämättä halua tehä samaa retkee toistamiseen, niin sain sitten keskiviikonkin vapaaks. 

Suuntasin sitten keskiviikkona ekaks Cuba Streetille syömään aamiaista. Cuba street on keskellä kaupunkia semmonen pitkä katu, jonka varrella oli lähes kaikki kivat ravintolat ja clubit, joten istuskelin siinä yhen kahvilan terassilla ja söin bagelia samalla kun katusoittajat soitti siinä vieressä. Cuba Streetillä tuntu olevan aina semmonen letkee ja huoleton meininki, ihmiset istuskeli ulkona ja keräänty kuuntelemaan katusoittajia ja tapas ystäviään ja kellään ei tuntunu olevan kiire mihinkään, toisinku sitten niillä pääkaduilla kaikki juoksenteli puvut päällä lounasnyytit ja take away kahvit mukanaan, ihana kiireisen elämän vastakohta.

Kuitenkin, takas aiheeseen. Aamupalalta lähin Wellington Cable Carilla ylös Mount Victorialle, missä ihan siellä ylhäällä päätepysäkillä oli kaunis puutarha. Sinne oli tehty opastettu reitti, joka meni sen puutarhan ympäri ja sitten sieltä olis myös päässy käveleen alas, takasin kaupunkiin, mutta mää tyydyin puutarhaan. Ne mäet oli tosi jyrkkiä ja aina kun meni alaspäin, niin piti mennä myös takasin huipulle, joten sitä väliä en kovin montaa kertaa kiivenny, niin paljoo ei kakkarat kiinnostanu. Loppu iltapäivän sitten istuskelin satamassa semmosessa ihanassa kahvilassa, jonka terassi oli nurmikkoo ja se laskeutu alas sinne satamavesiin asti, siellä sai istuskella säkkituolissa, lueskella ja ottaa aurinkoo huurteisen kanssa. Kyllä kelpas! 

Illalla sitten kun rymistelin taas väsyneenä huoneeseeni, niin siellä yläsängyssä oli taas nukkumassa joku! Olin ihan paniikissa taas että sori kun herätin, niin sieltä sängystä nousi semmonen Intialainen mun ikänen poika, joka alko heti valittaan, kuinka se on matkustuksesta ihan kuoleman väsyny, sillä on koti ikävä ja sen tyttöystävä jätti sen just äsken ja se oli ihan romuna.. No mää sitten ajattelin olla sille kiva ja vein sitä sitten Cuba Streetille, missä käytiin syömässä ja sitten jatkettiin sen hostellin naapuri clubille, Blendiin, jonne kaikki backpackerssit yleensä kokoontu ja vähän paikallisetki. Hengailtiin sitten siellä loppuilta ja sen ilmekkin alko pikkuhiljaa kirkastuun ja se oli kauheen kiitollinen ku olin piristäny sen päivää.. 

Sitten torstaina olin sen verran puhki jo koko alkuviikon kaupoilla ryntäilyn ja miljoonaan kertaan eksymisen takia, että istuskelin satamassa ja luin oikeestaan koko päivän. Ja menin aikasin nukkumaan. 

Perjantaina oli sitten toisen Taru Sormusten Herrasta- retken vuoro. Tarkistin mun varauslapusta, että bussi sinne lähtee 10.00, joten menin bussipysäkille hyvissä ajoin ootteleen. Siihen alko sitten ilmaantuun muitakin ihmisiä ja kun kysyin niiltä että onks nekin menossa sille samalle retkelle, niin ne sano että joo se bussi tulee 10.10 ja niin tulikin. Noo puolessa välissä matkaa se opas tulee sanoon mulle, että niin sää oot muuten väärällä retkellä, että ihmeteltiinki miks sua ei oo listalla.. No ei siinä mitään, ne vei mua siellä kun omaansa, ja 2 tunnin retki muuttukin 6 tunnin retkeks. Se oli kyllä hieno, suosittelen, että jos joskus meette Uuteen Seelantiin, niin ottakaa se koko päivän retki, siinä oli paljon enemmän niitä kohtauksia ja ne näytti ne bussissa tv:stä, joten oli helppo seurata mukana, lisäks mentiin studioiden ohi, jossa kuvattiin Hobitti ja sitten mentiin matkamuisto myymälään, jossa ne näytti semmosen lyhyt elokuvan, siitä miten ne maskeeraa kaikkia hobittien jalkoja yms. ja miten ne rakentaa ne lavasteet käsin ja fiksaa loppuun tietokoneella. Se oli tosi mielenkiintonen. 

Hobitin jalat!

Koko reissu oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, ja Wellington on upee kaupunki. Ens kerralla oon kyllä pidemmän aikaa ja vuokraan auton, että pääsee vähän tutustumaan kumpaankin saareen. 

Nyt sitten maanantaina selviää, että lähenkö poimiin omenoita, vai lähenkö junailemaan. Siihen asti.. LEPOO!