Soon as you thinkin' you're down, find how to turn things around, now things are looking up

Olo on tosi helpottunu, kun sai kaikki pakolliset juhlat juhlittua, nyt saa oikeestaan vaan keskittyä omiin menoihin. Vuoden vaihde suju mulla tosi kivasti, olin parhaimpien kavereitteni seurassa paljuilemassa. En tehnyt tinaa, mutta silti on semmonen fiilis, että tänä vuonna jotain mahtavaa tapahtuu. Mun elämä muuttuu ja on oikeestaan tosi jännääkin, kun ei oo mitään suunnitelmia.

Siitä seuraava viikonloppu olikin sitten mun 20 v. synttäreiden ja läksiäisten yhteisbileet! Se kieltämättä tuli vähän puun takaa mullekkin, kun yhtäkkiä kaikki kaverit alko tiedusteleen että pidänkö mitään pippaloita ja sitten porukatki alko kyseleen että oonko miettiny mitään. Päädyttiin sitten siihen että pidetään ne viikkoo ennen mun virallista syntymäpäivää, koska mun parhaan kaverit lähti inttiin sillon 7. pvä, niin ne ei olis päässy sinne. Bileet oli aivan huiput ja jäi kyllä ainakin ittelle tosi hyvä fiilis. Oli ihana saada kaikki tärkeet ihmiset saman katon alle..

Mutta nyt, jaarittelu sikseen. Tänään on mun oikee syntymäpäivä ja koska oon nyt vanha ja viisas (ja ikinuori) niin ajattelin koota tähän pienen kuvakollaasin mun teinivuosista.

Tästä lähtee:

15 Koirani Kasperin kanssa meidän mökillä, joka on ehkä paras paikka maan päällä. Saa van rentoutua saaressa luonnon keskellä laiturilla. Parasta.

16 Eka viikonloppu peruskoulun päättymisen jälkeen


18 Tulossa Bulgariasta, aamu 4 helsingissä ja eka kahvikuppi kahvia viikkoon!
(tyylikäs nugettitukka)

17 Joulufiilis. Tää järjestys meni sekasin, että sain nää kaikki kuvat hyvin järjesteltyä.


19 Toi mun etutukan blondaus ei ihan menny nappiin, mutta riitti että yks ihminen piti sitä hienona.

20 klo 00.00 Lipitän skumppaa, synttäreideni kunniaks! Tää ei ehkä oo mikään paras otos, mutta saa kelvata tähän hätään.

 Ja uskokaa tai älkää, mulla on ollu näiden kuvien välissä 2 kertaa otsatukka.. Se vaan on aina kasvanu pois..

Onhan se niin, että vaikka vuosi sitten vannoin liittyväni Peter Panin kadonneisiin poikiin, etten koskaan kasvais aikuiseks, niin viime vuosi on tehny musta henkisesti vanhemman ja vahvemman. Oon joutunut tekemään ja käsittelemään asioita, jotka on aikuisellekkin vaikeita ja sen takia musta tuntuu, että oon aika kypsä parikymppiseks. Toisaalta uskon, että tällä kaikella on jollain kieroutuneella tavalla tarkotuksensa ja ehkä mää pääsen sitten muissa asioissa vähemmällä.

Synkistelyt sikseen, huomenna saan pikkuveljeni Ougen leipomaa kakkua ja sitten pitäis vielä selvitä kolmista kavereiden synttäreistä ennen lähtöö. Luulis niiden varjolla tän loppuajan menevän nopeesti!